Harjoittelu on täynnä uskomuksia. Joku sanoo, että venyttely ennen treeniä on välttämätöntä, toinen että sitä ei missään nimessä saa tehdä. Kolmas vannoo, että “no pain, no gain”. Mutta mitä näistä väitteistä oikeasti kannattaa uskoa? Puretaan auki viisi yleistä myyttiä ja katsotaan, mitä kehosi oikeasti tarvitsee.
Myytti 1: “Venyttely ennen treeniä estää loukkaantumiset”
Tämä on ehkä yleisin neuvo, jota kuulee koululiikunnasta lähtien: venyttele ennen liikuntaa, muuten revähdät. Totuus? Riippuu millaisesta venyttelystä puhutaan.
Todellisuus: Pitkäkestoinen, staattinen venyttely juuri ennen treeniä voi heikentää lihasten suorituskykyä – erityisesti lajeissa, joissa tarvitaan räjähtävyyttä. Sen sijaan dynaaminen lämmittely (liikkuvia, verenkiertoa aktivoivia liikkeitä) valmistaa kehon tehokkaasti rasitukseen.
Fysioterapeutin vinkki: Venyttelyllä on paikkansa – treenin jälkeen tai erillisenä harjoituksena. Ennen treeniä: tee liikkeitä, jotka muistuttavat tulevaa tekemistä. Juoksetko? Tee polvennostojuoksua, loikkia tai askelkyykkyjä.
Myytti 2: “Selkäkipu tarkoittaa, ettei saa liikkua”
Moni pelästyy selkäkipua ja jää sohvalle odottamaan ihmettä. Väärin. Vaikka selkä olisi kipeä, liike on usein juuri se, mitä se kaipaa – kunhan sitä tekee oikein.
Todellisuus: Useimmat selkäkivut johtuvat lihasjännityksestä tai toimintahäiriöistä, ei vakavista vaurioista. Liikkumattomuus voi pahentaa kipua, koska se jäykistää entisestään ja estää verenkiertoa parantamasta tilannetta.
Fysioterapeutin vinkki: Kevyt kävely, lantion keinuttelu, selän pyöristys ja ojennus konttausasennossa – turvallisia ja tehokkaita. Kysy ohjeet fysioterapeutilta, jos kipu ei hellitä tai epäilet vakavampaa syytä.
Myytti 3: “Jos ei satu, ei kehity”
“No pain, no gain.” Klassinen salimotto, joka tekee fysioterapeuteista hermostuneita. Kyllä, joskus kehittyminen vaatii epämukavuutta – mutta kipu ei ole hyvä opas.
Todellisuus: Kipu on kehon varoitus. Se voi tarkoittaa ylirasitusta, virheellistä suoritustekniikkaa tai sitä, että keho ei ole vielä valmis siihen, mitä pyydät siltä. Etenkin niveliin, jänteisiin tai hermostoon kohdistuva kipu ei kuulu treeniin.
Fysioterapeutin vinkki: Erota hyvä rasitus (esimerkiksi lihasväsymys tai polte sarjan lopussa) huonosta kivusta (terävä, säteilevä tai pistävä kipu). Hyvä harjoitus kehittää – mutta antaa myös tilaa palautumiselle.
Myytti 4: “Vahvat lihakset riittävät, liikkuvuutta ei tarvitse”
“Ei tartte venyä, jos on vahva.” Tämä ajatus on vaarallinen – ja usein syy kipuihin, jotka eivät tunnu treenissä, vaan arjessa. Kuten se, kun et saa sukkia jalkaan ilman ähinää.
Todellisuus: Voima ilman liikkuvuutta on kuin urheiluauto ilman ohjausta. Kehon täytyy liikkua sujuvasti, ei vain jaksaa painaa. Puutteellinen liikkuvuus voi johtaa virheasentoihin, ylikuormitukseen ja loukkaantumisiin.
Fysioterapeutin vinkki: Lisää harjoitteluun liikkuvuusliikkeitä, erityisesti alueille jotka ovat alttiita kireydelle: rintakehä, lonkankoukistajat, nilkat ja takareidet. Ei vie paljoa aikaa – mutta voi säästää sinut pitkältä tauolta.
Myytti 5: “Kehonpainoharjoittelu ei riitä, jos haluaa tuloksia”
Joskus kuulee: “Kehonpainot on vaan aloittelijoille.” Mutta sitten näytät kyseiselle tyypille yhden käsilläseisonnan tai syvän pistoasennon 60 sekunnin pidolla – ja hän muuttaa mielensä.
Todellisuus: Kehonpainoharjoittelu voi olla erittäin tehokasta, kun se tehdään oikein. Se parantaa kehonhallintaa, aktivoi syviä tukilihaksia ja voi olla monipuolisempi kuin moni saliohjelma.
Fysioterapeutin vinkki: Harjoittele liikemalleja, älä vain lihaksia. Punnerrukset, kyykyt, lankut, konttausasennon variaatiot – kaikki aktivoivat kehoa kokonaisuutena. Ja kyllä, myös haastavat kehittyneitä harjoittelijoita.
Yhteenveto
Kaikki treeni ei ole hyvää treeniä. Ja kaikki ”hyvät neuvot” eivät ole ajan tasalla. Kuuntele kehoasi, tarkista tietosi – ja kysy neuvoa ammattilaiselta, jos jokin tuntuu oudolta. Harjoittelu saa haastaa, mutta sen ei tarvitse satuttaa.
Ja lopulta: paras treeni on se, jonka kehosi jaksaa huomenna uudestaan – ilman kipua, ilman myyttejä, mutta täynnä tarkoitusta.